En voi muuta sanoa kun että oon kyllä maailman aktiivisin bloggaaja, hehe.
Ei oo ollut kiinnostusta kirjoitella tänne, ja osa on jo varmaan luullut että oon lopettanut bloggaamisen. Niin mä itsekin jonkun aikaa luulin, mutta nyt alkaa taas pieni kiinnostus herätä tätä kohtaan, mutta motivaatio on silti edelleen vähän kateissa. No, katsotaan mitä tästä uudesta aloittamisesta tulee vai tuleeko yhtään mitään.
On tapahtunut todella paljon tämän tauon aikana. Rosaa mulla ei enää ole, palautettiin se meidän omasta tahdosta 29.10.'16. Syytä en rupea sen kummemmin avaamaan, koska se ei kuulu ulkopuolisille. Mutta sen voin sanoa, että Rosalla ilmeni jalkavaivoja.
Olin Rosan lähdön jälkeen parikuukautta ilman hevosta ja kokoajan sivusilmällä etsiskelin uutta ylläpitohevosta. Kävin ratsastelemassa sillävälin muilla hevosilla.
Joulukuun alkupuolella mulle vinkattiin, että kysyppäs Taavia ylläpitoon, se seisoo nyt vaan tyhjänpanttina tarhanperällä.
Sain omistajan yhteystiedot ja laittelin viestiä ja ei menny kauaakaan kun oltiin jo autossa matkalla koeratsastamaa. Taavihan on mulle vanha tuttu vuosien takaa. Silloin se oli nuori kokematon oripoika ja kuulemma olen ollu ensimmäinen kuka sen selässä on koskaan ollu :D Koeratsastus nyt meni miten meni, Taavilla oli epäsopiva satula selässä ja Taavilla oli todella huono kunto. Taavia myös hieman stressasi ''uusi'' ratsastaja mutta samalla se oli iloinen kun pääsi töihin.
Tiesin jo heti, että tässä on mun uus hevonen. Ja niinhän siitä tulikin mun uusi ylläpitohevonen! Ennen Taavia kävin 2krt koeratsastamassa yhtä suomenhevosruunaa, mutta se ei sitten ollut sopiva. Ja onneksi! Nyt mulla on paras mahdollinen hevonen.
Taavi asuu eri tallilla, kuin Rosa ja Rosaa aijempi ylläpitoponini Ami. Taavi asuu meiltä kotoa vain alle 2km päässä kun aijemmin tallimatkaa oli sen 6km :)
Yhteistä taivalta meillä on nyt ollut pian 7kk! En kadu päivääkään, että otin ylläpitoon sairaan hevosen. Hevosen, jolla on normaalia käyttöä estäviä sairauksia (PSSM (=lihassairaus) ja takapolvivaivoja) ja eläinlääkäriä saattaa tarvita useinkin. Taavista on tullu mulle paras hevosystävä mitä mulla on koskaan ollut.
Taavin kanssa arki on todella vaihtelevaa, koska Taavi osaa olla todella tempperamenttinen ja kovapäinen, oman arvonsa tunteva ruuna. Pääsääntöisesti Taavi on hyvällä päällä ja rakastaa tehdä töitä ja (mun) kanssa hengausta. Mutta on myös päiviä, jolloin saan kaviosta ja mun hermoja koetellaan pahemman kerran.
Ps. toi sana ''mun'' on siksi suluissa, koska Taavi on tosi epäröivä uusia ihmisiä kohtaan ja vaatii todella paljon aikaa että sen kanssa saa luottamussuhteen. Muutamat kaverit on kuitenkin Taavilla ratsastaneet mun läsnäollessa ilman ongelmia. Mutta en anna ihan kenen vaan liikuttaa Taavia ilman että oon paikalla koska Taavi voi pahimmillaan jopa pukittaa päin jos pääsee ihmisen yläpuolelle.
 |
| Koeratsastuksesta ja samoin alempi kuva |
 |
| Ensimmäinen ratsastus kotona |
Ratsastan Taavin kanssa lähes aina ilman satulaa, koska Taavilla ei ole (eikä tule) sopivaa satulaa. Sillä on kyllä rungoton satula, mutta Taavilla on säkää sen verran että sekin painaa Taavin selkää ikävästi vaikka välissä onkin vaikka minkälaista pehmustetta ja romaania.
Pidetään Taavin kanssa molemmat maastoilusta todella paljon mutta myös kentällä pyöriminen on meidän mieleen. Taavin kanssa voi mennä hyvinä päivinä jopa riimulla.
Taavi oli mulle tullessaan myös suorastaan sairaallollisen lihava, mutta nykyään on jo oikein sporttinen poika.
Nyt yritän jatkossa pitää tätä blogia edes vähän aktiivisempana (:D) ja laitella kuvia ja videoita. Tosin, mulla on nykyään todella harvoin kuvaajaa mutta puhelimella kyllä tulee räpsittyä aika paljonkin kuvia.
Kommentoikaahan, minkälaisia postaus ideoita teillä on ja kiinnostaako ketään seurata meidän menoa?
